Nökötettiin sitten se kolmituntinen kiltisti tv:n ääressä eikä kukaan poistunut edes montaa kertaa vessaan. Paitsi poikkeuksena yhden paikalle saapunut poikaystävä, joka istui koko tv-lähetyksen ajan toisessa huoneessa mäiskimässä pleikkarilla >D
Anna Abreun puku oli yllättävän nätti.
Ja hui, mustat hiukset teki siitä tosi eksoottisen näköisen.
En kuitenkaan jaksa taivastella Abreuta, koska tiedän iltapäivä- ja naistenlehtien sekä nimenomaisten muotiblogien tekevän sen ihan varmasti puolestani.
Anna Abreun puku oli yllättävän nätti.
Ja hui, mustat hiukset teki siitä tosi eksoottisen näköisen.
En kuitenkaan jaksa taivastella Abreuta, koska tiedän iltapäivä- ja naistenlehtien sekä nimenomaisten muotiblogien tekevän sen ihan varmasti puolestani.
Puvuista karsiutui aika nopsaan pari omaa suosikkiani... Itseasiassa en kyllä muista edes nähneeni tuota oikeassa reunassa poseeraavan kirjailija Hannele Mikaela Taivassalon pukua...Mutta pidän siitä hyvin paljon. Kangas on kauniin värinen ja sopii talveen ihanasti. Ja vaikka se on suhteellisen luonnonvalkoinen, se ei silti tuo automaattisesti mieleeni hääpukua. Ah, helmet, helmet, rakastan helmiä ja tuohon pukuun ne sopivat paremmin kuin hyvin.
Iida Taarin (voimistelija) oranssi puku ja ihanat leikkaukset tuovat mieleen kanarialinnut. Ja koska tykkään kanarialinnuista, tykkään myös tuosta puvusta, erityisesti helma on kovin mieleeni. Ihana väriläiskä kaiken harmauden keskellä. Tällaisia pukuja nähdessään sitä toivoisi itsekin omaavansa tummat hiukset...
Keskellä olevan Laura Voutilaisen puku toi ensin jollain tapaa mieleen kalan, sitten piparminttukarkit ja sitten olinkin jo tykästynyt siihen kovasti. Nuo hihat ovat aika jumalaisen ihanat yhdistettynä tuohon kaulakoruun ja käsilaukku kruunaa koko asun.
Walter Rydman saa olla ylpeä hyvin pukeutuvasta vaimostaan. Punainen leninki on aivan ihana eniten ehkä helman muodon ansiosta. Ja mustien koristeiden takia se ei ole lainkaan tylsä. Olisin itse varmaan yhdistänyt tähän vielä mustan kaulakorun...
Sambeu Sam-Koskitanner (vuoden pakolaisnainen) näytti lyhyeltä ainakin miehensä rinnalla, mutta tuo puku vei kyllä kaiken huomioni. Jos puku olisi kokonaan ruskea tai keltainen, inhoaisin sitä, mutta kun se on ruskeakeltainen, rakastun siihen. Jostain kaukaa mieleeni tulevat suklaakarkit ja kaakao, mikä voisi kertoa värivalintojen todella onnistuneen.
Elina Brotheruksen oranssivalkoinen puku näytti televisiossa ehkä hieman paremmalta kuin tässä valokuvassa, mutta...Yksinkertaisuudessaan aivan ihana, vaikken kankaan väriin suoranaisesti rakastukaan. Tässä en edes jää valittamaan kaulakorun uupumisesta sillä tuollaiseen, vähän Antiikin Kreikan mieleentuovaan malliin ei mielestäni korua tarvita.
Kovin olen YLE:lle katkera kuitenkin juhlissa näkyneitten kansallispukujen kuvaamattajättämisestä. Ainakin yksi puvuista oli nimittäin kovasti mieleeni ja olisin halunnut tutkia sitä lähemmin. Ehkä pitäisi kaivella mahdollisia muitakin juhlia ikuistaneita medioita...
Ja pyydän kovasti anteeksi niiltä, jotka tänne löytäessään ovat jo saaneet kertakaikkisen tarpeekseen Linnan juhlien selittelystä, mutta minusta nyt vain oli hauskaa tehdä tällainen.
Kommentit