Katoin tossa jokin aika sitten etelä-korealaisen leffan nimeltä 200 Pounds Beauty (미녀는 괴로워).
Mielenkiintoa herätteli ihan kiitettävästi leffan mainoskuvakin:

Melkein petyin hieman, kun leffan juoni ei ollutkaan mitään tyyliin ruma-nainen-vie-miehen-ja-kaunis-jää-nuolemaan-näppejään. Olisin arvannut jotain sen suuntaista kun pari kolme kuukautta sitten näin ekan kerran tuon kuvan.
Silti varsin tunteita ja kysymyksiä pintaan nostava leffa...

Tarina siis kertoo Kang Han-na:sta, jolla on jumalainen lauluääni, mutta joka on lihava, kömpelö eikä vastaa hiukkaakaan vallitsevia kauneuskäsityksiä. Han-na toimii kuuluisan laulajatar Ammyn äänenä, laulaen live-konserteissa kaukana lavalta, lavasteiden takana. Ja Han-na on ihastunut... Vaan koska julmana päin kasvoja läiskähtävä totuus tuntuu olevan, ettei lihava ja ruma nainen koskaan voi saada unelmiensa prinssiä Han-na päätyy kauneusleikkaukseen. Muuttaakseen koko vartalonsa.
Säpinää juoneen tuo erityisesti Han-nan isä, Alzheimeriä sairastava vanha mies sairaalassa. Voiko Han-na jättää isänsä heitteille muuttaessaan ulkonäköään, persoonallisuuttaan ja jopa nimeään?

Suurin kysymys mikä tätä katsoessa nousi pintaan oli, että eikö koosta XXXL muuttuminen kokoon XXS aiheuttaisi jotain komplikaatioita, mutta kun luovutin pilkunnussimisen rupesin miettimään vähän muutakin.

Tykkäsin itse hyvin paljon leffan biiseistä Beautiful girl ja Maria. Varsinkin viimeksi mainittu paljastaa miten upea ääni Kim Ah-jung:illa on. Muutenkin leffassa soi kivan keveitä ja melodisia pop-kappaleita.

Jos leffan käsiinsä saa, suosittelen varsin lämpimästi katsastamaan. Voisi vaikka herättää jotain kysymyksiä nykymaailman armottomista kauneuskäsitteistä tai yhä paisuvasta maailmanlaajuisesta läskiongelmasta. Tai siitä kuinka maailma on paljon kiltimpi hyvännäköisille kuin rumille ihmisille.

Katson leffoja harvoin muualla kuin elokuvateattereissa, mutta tämä oli todellakin näkemisen arvoinen.