Viime yö oli taas...varsin mielenkiintoista tavaraa.

Eka muistikuva on, että makasin vatsallani jonkinlaisen rakennustelineen päällä ja kurkin sieltä alas. Alla vilisi ihan suunnaton, vihertävä ihmismassa, joka odotti jotain.
Jostain sinne rakennustelineen päälle ilmestyi sitten seurakseni vaaleansiniseen lolita-mekkoon pukeutunut tyttö, joka kertoi olevansa raskaana ja että lapsen isä lupasi maksaa minulle elatusmaksuja. Sanoin kai jotain tyyliin, että kyllähän sillä ruoat kustantaa, jos tyttö maksaa puolet vuokrasta itse.

Sitten heräydyin jotenkin kummallisesti.
Ajattelin sekavasti, että pitää käydä päästämässä kaveri takaovesta sisään, että pääsee nukkumaan johonkin, kun on kuitenkin juonut taas päänsä täyteen eikä uskalla mennä kotiin ja jossainhan sen pitää nukkua, ettei sammu hankeen. Lähin unisena toteuttamaan tätä suunnitelmaa ja kuljin nukkuvan talon läpi takkahuoneeseen, jossa takaovi on.
Tai no ilmeisesti ainakin tein niin.
Ainakin heräsin aamulla takkahuoneen sohvalta ilman kaveria.

Uni jatkuikin sitten Miyazakin Totoro-leffan miljöössä.
Jokainen leffan katsonut tietää sen pensaiden alla kulkevan käytävän, jota pitkin Mei pääsi Totoron luokse, eikös?
No, tällä kertaa se olin minä, joka siellä juoksi. Ja kannoillani minulla oli harmaapartainen ukkeli, joka kiljui jotakin hindiksi. Ihme kyllä en ymmärtänyt sanaakaan, mutta silti tiesin että se oli hindiä ja ukko oli tosi tosi vihainen minulle jostakin...
Eipä aikaakaan, kun pöllähdin ulos käytävästä - orapihlaja-aidan läpi tosin - ja tulin serkkuni takapihalle (jossa ei edes ole orapihlaja-aitaa).

Selitin hengästyneenä tilanteen serkulle, joka istui jalat ristissä keinutuolissa ja joi apilanlehtiä (aivan) isosta ruskeasta mukista.
Kohta harmaapartainen ukkeli syöksyi ulos orapihlaja-aidasta karjuen edelleen hindiksi.
Serkku kuunteli tyynesti ja mä olin ihan kauheassa paniikissa kun mietin mitä se ukko halusi.
Sitten serkku kysyi, että tiesinkö ukon olevan NEWSin Koyama.
Tuijotin serkkua kohteliaan hämmästyneenä ja koitin sitten katsoa ukkoa. Ei se näyttänyt Koyamalta. EIKÄ Koyama ainakaan mun tietojeni mukaan osaa hindiä.

Serkku sitten kertoi, että Koyama tahtoo että palautan sen tyttöystävän rintaliivit.
Tässä vaiheessa tajusin juosseeni koko ajan pelkissä rintaliiveissä ja lyhyissä farkkusortseissa ja että rintakehäni oli täynnä punaisia naarmuja orapihlaja-aidan jäljiltä.
Kiljuin, etten taatusti anna rintaliivejä pois, ainakaan Koyaman nähden.
Tässä vaiheessa seuraan liittyi meidän koulun extrapelottava poikien liikunnanope, joka vaati mua antamaan rintaliivit pois.

Heräsin onneksi siinä vaiheessa, kun serkku alkoi riisua niitä rintaliivejä antaakseen ne Koyamalle.

...Jospa tää yö ois helpompi...
NEWSin Koyama on muuten näinkin lutuinen tapaus: