Pitkän hiljaisuuden jälkeen esittelen teille postauksen, jossa puhutaan JE-bändeistä. Ja niistä puhutaan paljon.

Kun Jin Akanishi ilmestyi kuitenkin sinkku Eternal, joka ei ihan ollut sitä mitä mieheltä ootin :o Odotin kyllä tiettyä hitautta, mutta tuollainen balladimaisuus tuli ihan yllätyksenä. Jostain syystä ootin myös akustista kitaraa... Ehkä mun odotukset oli vaan liian korkealla tai jotain. Mutta onhan siinä piano, kaunis akustinen soitin.
Joka tapauksessa alan kovasti tykätä Eternalista. Ihana kuin mikä. Tietysti oikeassa mielentilassa.

Sitten lätisen vielä vähän lisää jo kauan sitten tapahtuneista asioista! Mainitsen tästä lähinnä, koska nyt on Arashi-vuodenaika! Oon huomannut, että monet Arashin biisit sopii täydellisesti kevääseen. Toinen vuodenaika on alkutalvi, ensilumen satamisen vuodenaika. Arashiltakin ilmesty tässä jokin aika sitten sinkku nimeltään Lotus (hmm, Dir en greykin julkaisi samannimisen sinkun tänä vuonna...mikähän lootuskausi japanilaisilla on...). Oon vähän yllättynyt siitäkin! Se on niin vakavahenkinen (näköjään JE pääsee yllättämään mut nykyään tosi helposti!) ja jotenkin konemaisempi kuin Arashin biisit yleensä.

MUTTA ei tän postaamisen pointti suinkaan ollut Akanishista tai Arashista hehkuttaminen.
Itse asiassa oisin halunnut omistaa koko postauksen NYCille *w*